Sain suunnitella ja toteuttaa Enontekiön kunnalle koulutus- ja konsultointipäivät, jotka järjestettiin tällä viikolla Enontekiön kirkonkylässä Hetassa Ounasjärven pohjoisrannalla. Päivien teemana oli digitalisaatio, muutos ja uudistuminen. Kävimme läpi askeleita kuntien digitalisaatioon, visioita tulevaisuuden kunnasta sekä digistrategian ja tiekartan valmistelemista. Päivät toteutettiin ajan hengen mukaisesti hybridimallilla. Luottamushenkilöt ja laajennetun johtoryhmän jäsenet osallistuivat paikan päällä tai etänä, miten kenellekin parhaiten milloinkin sopi. Näinhän sen työelämän pitäisi yleisesti ottaenkin toimia. Eli tehdään työtä siellä ja silloin ja niillä välineillä millä tulokset parhaiten syntyvät.
Enontekiö on monessakin mielessä mielenkiintoinen paikka. Se sijaitsee Suomen Käsivarressa Norjan ja Ruotsin rajojen välissä. Enontekiö on luonnostaan äärettömän kaunis – Tunturi-Lappia parhaimmillaan. Kunta on pinta-alaltaan Suomen kolmanneksi suurin. Sen alueella sijaitsee yli 60 prosenttia Suomen kaikista tuntureista ja kaikki yli 1000-metriset huiput. Tunnetuimmat niistä ovat Saana ja Halti Kilpisjärvellä.
Minulla oli mahdollisuus jäädä työpäivien jälkeen Enontekiölle vielä viikonlopuksi. Olin jo iltaisin kavunnut kirkonkylän lähivaaroille – Paljasselälle ja Jyppyrälle. Lauantaina vuorossa oli reilusti puurajan yläpuolelle kohoava karun komea Pyhäkero. Aamulla auringon noustessa tuntureiden takaa punertavat taianomaiset maisemat olivat kuin suoraan satukirjasta. Sain liikkua tunturissa aivan yksin, tunturin eläimet seuranani ja vasta paluumatkalla iltapäivällä näin muita ihmisiä. Pyhäkeron autiotuvalla kiireettömästi makkaraa paistaessa ajatukset palasivat edellisten päivien keskusteluihin.
Puhuimme paljon digitaalisten ratkaisujen mahdollistamasta etätyöstä ja etäkokouksista sekä monipaikkaisuudesta yleensäkin. Enontekiön kaltaisille pitkien välimatkojen sekä ainutlaatuisten asuin- ja elinympäristön kunnille nämä tulee nähdä suurina mahdollisuuksina. Vetovoimaisten olosuhteiden ja yhteisöllisyyden ylläpitäminen on helpompaa kuin uusien fyysisten työpaikkojen synnyttäminen. Suurimmat työllistävät yritykset ja myös julkisen sektorin työpaikat keskittyvät kaupunkiseuduille, mutta kehittyneet etätyömahdollisuudet antavat asumisen valinnoille aiempaa enemmän vapauksia.
Korona-aikana lähes kaikkiin työhön liittyviin tilaisuuksiin ja tapahtumiin on tarjottu etäosallistumismahdollisuus. Nyt tuntuu lähes uskomattomalta, että näin ei ennen koronaa toimittu. Olen monesti jäänyt miettimään, mikä sai minut matkustamaan pahimmillaan muutaman tunnin tilaisuuden takia Pohjois-Savosta esimerkiksi Helsinkiin. Pyrin aina yhdistämään samoille työmatkoille useampia tapaamisia, mutta siltikin matkustamiseen kulunut aika tuntuu suhteettoman suurelta osallistumiseen käytettyyn aikaan nähden.
Ja uskoisin, että lähes kaikki isoihin tilaisuuksiin ja tapahtumiin osallistuneet ovat panneet merkille myös sen, kuinka huonosti osallistujat itse asiassa osallistuvat ja ovat läsnä. Kannettavan tietokoneen, tabletin tai älypuhelin näytöt vaikuttavat monesti olevan paljon tilaisuuden puhujaa ja ohjelmaa kiinnostavampia. Kannattaako tosiaan matkustaa muualle hoitamaan asioita tai tekemään töitä sinne paikkakunnalle mistä milloinkin matkaan lähdettiin. Toki saman haasteen olemme havainneet myös useampien osallistujien etätapaamisissa. Varsinkin ilman kamerayhteyksiä mielenkiinto helposti harhautuu ja osallistuminen jää nimeksi osallistujalistalla.
Mitä tällä alustuksella tahdon teillä tämän blogin välityksellä sanoa? Viestini on kiireestä kiireettömyyteen, osallistumisesta läsnäoloon ja keskeytyksistä keskittymiseen. Kiireen tunne on nykytyöelämässä liian yleistä. Varataan aikaa kalenteriin kiireettömyydelle, autiotuvassa makkaran paistamiselle, niin hassulta kuin se lähtökohtaisesti kuulostaakin. Toiseksi, kun osallistutaan, niin osallistutaan ja ollaan ihan oikeasti läsnä. Kolmanneksi, ylläpidetään ja harjoitellaan keskittymiskykyä, yhtä tulevaisuuden tärkeimmistä taidoista, väistellen jatkuvia häiriöitä ja keskeytyksiä. Ja vaikka hehkutin etäyhteyksiä, niin muistetaan järjestää aikaa ja paikkoja myös ihmisten väliselle sosiaaliselle kanssakäymiselle ja vuorovaikutukselle.
AVARASTI-blogi 