Irtisanouduin Tuusniemen kunnanjohtajan virasta vuonna 2017 oltuani jo vuoden verran virkavapaalla Pohjois-Savon liiton ICT- ja digijohtajan tehtävän takia. Sen jälkeen kiinnostustani on kyselty useamman kunnan tai kaupungin johtotehtävään. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut tyytyväinen luovan yrittäjän rooliin kunnille asiantuntijapalveluja tarjoavassa yrityksessäni.
Samalla olen jatkanut kunnan- ja kaupunginjohtajien haku- ja valintaprosessien seuraamista. Seurattavaa onkin riittänyt johtajien eläköityessä, siirtyessä toisiin tehtäviin tai saadessa potkut. Niin potkuista siinä on kyse, vaikka kuinka yhdessä sovittaisiin virkasuhteen päättymisestä johtajasopimuksen mukaisesti tai ilman sitä. Potkuissa sinänsä ei ole mitään kummallista, yksityispuolen esimerkkiä käyttäen, toimitusjohtajatkin vaihtuvat muuttuvassa maailmassa hyvinkin nopealla rytmillä.
Nykytilanne on kunta-alalla kuitenkin uutta. Perinteisesti kuntajohtajat ovat hoitaneet tehtäviään jopa vuosikymmeniä. Mistä muutos sitten johtuu? Kuntajohtajista, poliitikoista, muuttuvasta toimintaympäristöstä vai mahdollisuuksia suuremmista odotuksista? Samalla kun kuntajohtajien kuntakohtainen virka-aika on lyhentynyt, on myös kuntajohtajien keski-ikä merkittävästi laskenut. Varsinkin pienemmissä kunnissa alkaa olla normaalia valita alle kolmekymmentävuotias korkeakoulutettu, vaikka työkokemusta, saatikka johtajakokemusta ei vielä ole paljoa ehtinyt kertyä. Pieni kunta on kuntajohtajalle kuntahallinnon tohtoritutkinto, jonka pohjalta on hyvä ponnistaa isompiin kuntiin.
Eniten olen pohtinut poliitikkojen eli poliittisia puolueita edustavien luottamushenkilöiden roolia kuntajohtajien lisääntyneessä kierrättämisessä. On hyvin yleistä, että kuntajohtajan esimies on hallituksen puheenjohtaja, jolla ei itsellään ole esimieskokemusta. Parhaimmillaan yhteistyö sujuu saumattomasti ja molemmilla osapuolilla on selkeät roolit. Pahimmillaan kuntajohtaminen on jatkuvaa sovittelua virkavastuun ja poliittisten paineiden välissä. Kuntajohtajalla voi myös olla luottamushenkilöitä vahvemmat odotukset kunnan uudistumisesta ja muutoksien läpiviennin nopeudesta. Tai sitten toisinpäin. Uskoisin, että tämä tekemisen ja tekemättömyyden epäsuhta on henkilökemioiden rinnalla suurin syy kuntajohtajan vaihtumiseen.
Sekä kuntajohtajia, että luottamushenkilöitä ajatellen, toivoisin että kunnissa käytettäisiin ongelmatilanteissa ulkopuolista asiantuntijatukea asioiden ratkaisemiseen. Tukea tulee hakea ristiriitatilanteisiin riittävän varhaisessa vaiheessa, ennen kuin on aiheutettu ylimääräistä haittaa kunnan imagolle. Myös kuntajohtajan esimiestyöhön tarvitaan riittävää osaamista ja kokemusta. Kuntajohtaja on viime kädessä hyvin yksinäinen virkamies, jolla ei omassa kunnassa suoranaisia kollegoja ole. Hallituksen puheenjohtajan ja muiden johtavien luottamushenkilöiden tuki kuntajohtajan työlle on erittäin tärkeää. Toimivassa kuntajohtamisessa on lopulta kuitenkin kyse kunnan ja kuntalaisten edusta.
Avarastin asiantuntijat auttavat mielellään myös kuntajohtamisen ristiriitatilanteissa.
AVARASTI-blogi 